Elämässämme meitä johdetaan huomaamattamme. Onko sitä tullut ajatelleeksi, että aikuisiällä työn lisäksi meitä on johdettu jo esimeksiksi koulussa? Harrastuksissa, kursseilla ja vaikkapa kulkuvälineissä olemme jatkuvasti johdettavissa. Meillä on kuitenkin omilla toimillamme mahdollista vaikuttaa siihen kuinka meitä johdetaan. Kaikkia ei voi johtaa samalla tavalla mutta onko yhtä oikeaa tapaa johtaa?

Clegg ym. (2008) määrittelevät johtamisen toiminnoksi, joka pyrkii luomaan rationaalisuutta yhteisen ymmärryksen saavuttamiseksi organisaatiossa. Organisaatioita ovat yritykset, julkishallinnolliset organisaatiot sekä kolmannen sektorin organisaatiot. Organisaatiolla on tietty päätehtävä, kuten esimerkiksi taloudellinen tuotanto tai poliittinen tavoite, ja omat tunnusmerkinsä esimerkiksi tarkoitus ja tavoitteet. Voidaan sanoa, että organisaatiot suuria sääntöjen säilytyspaikkoja.

Johtamisen perusperjaatteet voidaan jakaa useaan eri johtamisperiaatteen mukaan. Historian henkilöt kuten Frederick Winslow Taylor, Henry Fayol, Elton Mayo ja  Mary Parker Follet ovat esittäneet omia johtamisperiaatteitaan. Taylor korostaa neljässä periaatteessaan tieteellistä valintaa, Fayol 14:sta perusperiaatteessaan hallintoa, Mayon kahdeksassa periaatteessa ryhmät ovat tärkeitä, Parker Follet erotti kolmessa perusperjaatteessaan vallan hierarkiasta. Edellä mainittujen henkilöiden opit tukevat nykypäivän johtamisoppeja, jotka perustuvat tieteelliseen liikkeenjohtoon. Suomeen tieteellinen liikkeenjohto levisi sotien jälkeen teollisuuden vahvistuttua.

Nykypäivän johtajia eri työpaikoilla seuratessa voi miettiä, mihin heidän johtajuuteensa perustuu? Ovatko johtajat koulutettu asemaansa vai ovatko he synnynnäisiä johtajia? Voiko johtajaksi tulla ilman opittua perustaa? Monesti sanotaan, että millainen työ, sellainen johtaminen – onko todelllakin näin? Tämä toki pitää paikkansa tietyntyyppisissä työpaikkoissa. Viiden hengen pienyrityksessä voidaan johtaa vapaammin ja tilanteen vaatimalla tavalla. Suuremmissa yrityksissä johtaminen on jaettu johtamiseen ja johtajuuteen:  johtajista osa keskittyy vain henkilöstöresursseihin ja ihmisten johtamiseen, toiset taas liiketoimminnan johtamiseen. Tulosta tehtäessä suurimmissa yrityksissä johtaminen voi peittää johtajuuden alleen.

Johtamisen eritasot: ylin johto, keskijohto, suoritustason johto, näkyvät meille niin sanotuille tavallisille rivityöntekijöille suoritustason johtona tai keskijohtona. Ylin johto on usein vain nimiä paperilla ja sähköposteissa. Suoritustason ja keskijohdon tuleekin olla lähellä työntekijää ja ymmärtää tehtävää työtä. Kuinka tämä näkyy meillä yliopistomaailmassa? Ensisijaisesti meitä johtaa tutkimusryhmän johtajat, jotka saavat ohjeensa laitos- ja tiedekunnan johdolta. Tiedekunnassa dekaania johtaa rehtori. Me tutkimustyötä tekevät emme tapaa kuin tutkimusryhmän johtajan sekä laitosjohtajan arjessa. Tässä tapauksessa suoritustason johtoa, jonka tulee olla ajantasalla työntekijöidensä työstä ja osata johtaa tasapuolisesti kaikkia laitoksella työskenteleviä. Korkeasta oppiarvosta riippumatta, onko kaikki sopivia johtajiksi?

Oma johtamistapani ei ole opittu tunnetuista edellä esitetyistä johtamisen perusperiaatteista. Se on täysin ympäristöstä opittua, omalla omatuntonnolla ja inhimillisyydellä höystettynä. Se, että onko tämäkään oikea tapa johtaa mutta se on alku, josta tämän kurssin puitteissa on hyvä aloitttaa.

Millainen on sinun johtamisperiaate?

AS